Päästyämme Kristan kyydissä paikan päälle, alkoi heti hieman ripsiä vettä. Odottelimme Stiinan kanssa ravikatsomon katoksen alla, ennen kuin lähdimme vähän oikomaan koipiamme n. klo 11.30. Kävimme katsomassa, miten Kristalla menee ja lähdimme sitten pikku hiljaa kohti toista puolta kenttää, eli aina viimeiseen kehään 27 asti.
Sitten alkoikin varsinainen odottelu. Aluksi näytti, että urokset saadaan pois alta suhteellisen jouhevasti, mutta olin väärässä. Noin puolessa välissä alkoi tuulla ja sataa vettä melko rivakasti. Ei hyvä yhdistelmä. Stiinalla oli hyvä takki päällä, mutta meillä molemmilla vain farkut. Onneksi Stiina löysi meille kuitenkin sateenvarjot ja kaivoin myös repusta itselleni (lähinnä kameran suojaksi) sadeviitan. Kehään tuli onneksi tauko pahimman sadekuuron ajaksi.
Sadekuuro kesti noin parikymmentä minuuttia ja tauon jälkeen arvostelu jatkui. Vielä parhaan uroksen valinta ja sitten Iines pääsi jo kehään. Onneksi sade taukosi ja aurinkokin yritti paistaa läpi harmaan pilviverhon.
Stiina sai Iineksen jälleen (kuinkas muutenkaan!) menemään erinomaisesti. Luokassa oli kahdeksan juniorinarttua, joten kilpakumppaneita riitti. Iipa seisoi nätisti, kulki nätisti, eikä taka-askeleen lyhyyksistä ollut tietoakaan. Lupaava tyttö, tuomarinkin mielestä. Tuomari ravautti ensin kaikki koirat ympyrässä ja sitten tutustui heihin yksi kerrallaan. Iines oli vuorossa ensimmäisenä. Stiina nosti Iineksen pöydälle ja tuomari tutki hampaat ja rakenteen. Sitten vielä muutama liikkeen tarkistus edestakaisin ja seisontaa. Stiina kertoi kuulleensa "erinomainen..". Useammin kuin kerran. Hän varmasti jo aavisti, että hyvä arvostelu olisi tulossa.
Itse sähelsin jotain kameran kanssa (pyyhin pisaroita linssistä), kun Stiina tuli Iineksen kanssa penkille iloiten. En heti tajunnut, että Iipalla oli vaaleanpunainen nauha! Siis mitä!!! Olin aivan pöllämystynyt, mutta sitten iski, Iines oli saanut ensimmäisen ERInomaisen. Tunne oli upea. Olimme olleet jo valmiit lähes pakkaamaan kimpsut ja kampsut sateen ja kylmyyden takia, mutta eikun soittoa Kristalle; joudumme vielä jäämään, Iipa sai ERI:n. :)
Narttujen junioriluokkaa jouduimme vähän aikaa odottelemaan, mutta onneksi sade lakkasi hetkeksi ja aurinko kuivasi vähän farkkujakin. Junnuluokan alkaessa melkein toivoin mielessäni, että Hannan uni ei olisi ihan totta, mutta hyvin lähelle se meni: lopullinen sijoitus junnunartuissa oli kakkossija. Tämähän meni paremmin, mitä odotinkaan! Luulimme, että arvostelun saisi heti, mutta Iinespä joutui jäämään vielä parhaan nartun sarjaan, kuten kaikki ERI:n saaneet nykyisin. Sieltä en enää edes uskaltanut haaveilla mitään, olin jo niin puulla päähän lyöty näistä tuloksista.
Aloin laittamaan kasaan Iipan häkkiä. Parhaan nartun kehän jälkeen saimme viimein arvostelulapun käsiimme ja se oli mitä mainiointa luettavaa. Varsinkin lopussa lukenut "Erittäin lupaava" saa vieläkin hymyn karehtimaan huulillani.
Sitten aloimmekin jo pikku hiljaa valumaan kohti parkkipaikkaa ja Kristan autoa. Ostin kojuilta Ristolle mustan Cavalier-paidan, jossa kylläkin lukee "I <3 My King Charles Spaniel" - huomasin vasta kotona. No, Cavalierin kuva siinä kuitenkin on. Ja Iipalle hyvän tuloksen kunniaksi uuden lelun, pitkän kotkottava kanasen. :)
Näyttelyssä oli myös Iineksen kasvattaja, Pirjo Lehtonen, jonka kanssa hieman juttelimme. Ja Iineksen isä Lochbuie Lyceum sekä siskopuoli saivat myöskin ERInomaiset molemmat. No, Freddy tietenkin, onhan hän valioluokassa. Iines on tullut enemmän äitiinsä. Freddy oli tummavoittoisempi, samoin Iineksen siskopuoli. Molemmat kuitenkin melko pieniä. Cavalierin kokoisia. Freddy varsinkin oli juuri oikean kokoinen.
Kerrassaan mukava reissu sateesta ja tuulesta huolimatta!
Joensuu 30.5.2010
Tuomari: Zidy Munsterhielm-Ehnberg.
"13 kk. Erinomainen tyyppi ja koko. Ikäisekseen hyvä pää, vielä hieman kevyt kuono. Erinomaiset silmät. Hyvä purenta. Erittäin hyvin kulmautunut kaunis ylälinja. Hyvä häntä. Kauniit liikkeet. Upea karva. Hyvä väritys. Toivottu spot (täplä päässä). Iloinen. Erittäin lupaava."
Sijoitus: ERI/JUK2.
